Tervehdys perhoseuran väki. Kesä mennyt ja uusia muistoja monellakin mielessä. Siimat tiukalla ja suurimmat kalat vetäneet tapsit poikki. Tämä kesä oli ns.juhlavuoden aikaa. Reissuja tehty jonkin verran, tarjottu monenlaista reissua. Myös ajateltiin muitakin kuin perhomiehiä tai naisia. Jigireissu Kallavedelle, se oli siellä käyneille hieno reissu. Veneen kapteenina ja oppaana oli Jekkosen Jaana ja opit tuli myös minulle. Joka vuosi sitten sanoi, että ei minusta jigillä kalastajaa tule. Se päivä oli sitten hieno, sää lämmin ja kuhaa, ahventa tuli veneeseen hyvin. Jaanalta saa hyvät ohjeet ja vinkit siihen kalastus muotoon, kiitos siitä. Reissun jälkeen tuli kuhaa ja ahventa omilla reissuilla myös. Ennätyskalakin tuli, ahventa on Melaveden alueella hyvin.
Oma perhoreissu ei Vakkakoskelle onnistunut tänä kesänä. Syy oli sellainen johon me emme voi vaikuttaa. Toivon, että siellä on nyt parempia päiviä kuin viime kesänä oli. No perhot piti virtaavaan veteen päästää eli heittää.. Tuli ajeltua Kuusamoon, edellinen reissu oli v.2005. Kosket virtaa samalla kuohulla, maisema ei ole muuttunut. Hienoja koskia Ylä-Kitkalla ja Kuusingilla oli edelleenkin. Sää ei vaan suosinut, vettä tuli ja koskessa myös sitä riitti. Kalat hiukan kadoksissa molemmilla paikoilla. Kuusingilla seurasin viittä kalastajaa samalla kun itse perhoa heitin, siinä Koivunmutkan yläpuolella. Kukaan ei sinä päivänä kalaa vapauttanut koskeen takaisin. Syy oli, ettei kukaan saanut kalaa. Riippusillalla on laskuri joka laskee taimenet jotka tuolta itänaapurista tulee tänne kotisuomeen. Jari Liftländer kertoi, että kalaa tuli sitten todella vähän. Ylä-Kitkalla Harjakoskella taimen vapautti itsensä ja samoin myös harjus..Mieli ei ollut maassa lainkaan, koska ne oli jo saatuja kaloja.
Nyt on taas viritelty Palokissa kosken vapauttamista. No onko siellä geeniperimältään yhtään kalaa joka nousisi koskeen kutemaan. Itse aattelen ettei ole. Seuranväki muistaa v.2005 Vaelluskalan Vuoksi tapahtuman Riistavedellä. RiPeKa oli sitä paikkaa tapahtumalle järjestämässä. Siellä puhuttiin myös kosken vapauttamisesta eli PKS voimalan purkamisesta.. Hinta oli silloin muistaakseni 4,8 miljoonaa euroa, nyt puhutaan n.20miljoonasta. Plus lisää sitten ennaltamiseen. Alla tekstiä tältä vuodelta ja Vaelluskalan Vuoksi tapahtuman aikana.
In Memoriam Salmo Trutta
s. n.7000 ekr. Jääkauden vesissä
k. n.1950 jkr. Ihmisen kädestä
Ravinnon ja virkistyksen lähdettä sekä
luonnon rikastuttajaa kiitollisuudella
muistaen ja syvästi kaivaten
Perhokalastajat
Muistaen aikaa ennen ihmisen puuttumista vaelluskalan elinympäristöön. Lähes koko Vuoksen vesistöaluetta peitti elinvoimainen, lisääntymis- ja syönnösvaelluksia tekevä jalokalojen heimo. Heimo eli ja hengitti vuodenaikojen vaihtelun ja luonnon syklin raukeassa rytmissä ihminen sopuisasti seuranaan. Ajat kuitenkin muuttuivat ja ihmisen tarpeet kasvoivat. Siinä sai sopeutumiskyvyttömämpi kalojen lahko antaa tilaa kaksijalkaisten heimon pyrkimyksille. Vain ihmisen harjoittama kasvatustoiminta runsaine velvoitusistutuksineen loi ihmisille itselleen illuusion elossa olevasta kannasta. Tosiasiassa tuo laitostunut, muualta tuotu populaatio olisi jo kauan sitten lakannut olemasta ilman istutuksia. Jos jossain kalamies tulee sanomaan minulle kalastaneensa Vuoksen alueella luonnontaimenta tai lohta väitän hänen valehtelevan. Jos Vuoksen alueen alkuperäinen lohikanta olisi metsänriistaa, olisi se rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla uhanalaisena kuten norppa tai valkoselkätikka. Sen kaikenlainen metsästäminen ja jopa lisääntymispaikkojen häiritseminen olisi rangaistuksen uhalla kielletty. Voimme vain jatkaa elämäämme kuin mitään ei olisi tapahtunut tai pysähtyä katsomaan kättemme töitä ja toteamaan ettei Vuoksen alueen alkuperäistä lohta enää ole. Yllä kirjoitettu voisi olla tarinaa todellisesta elämästä, eikä se kovin kaukana tämänhetkisestä totuudesta ehkä olekaan. Eikä tilanne rajoitu oikeastaan vain Vuoksen alueelle, vaan sen voidaan katsoa kuvastavan laajemminkin etenkin taimenen nykytilaa maassamme. Tuudittaudumme kalamiehinä usein uskomaan taimenen voivan hyvin luonnollisessa ympäristössään. Tosiasia kuitenkin lienee ettei suomineidon vartalolta löydy kuin ehkä toisen rinnan kokoiselta alueelta luonnonvaraista taimenkantaa. Tästä alueesta nänni edustaa omillaan toimeentulevan kannan elinaluetta. Suomalainen taimen on uhanalainen!
Mitä sitten voimme taimenen hyväksi tehdä? Oma näkemykseni on ettei yksittäisellä kalamiehellä ole tällä hetkellä keinoja tehdä juuri mitään asian hyväksi. Taimenen elinolosuhteita parannellaan lähinnä puuhailuperiaatteella pienehköillä alueilla tiiviissä porukoissa, joista tiedon tihkuminen ulospäin on vaikeaa. Totuuksia hoitotyöstä on lähes yhtä paljon kuin on hoitajiakin. Hoitotyön kenttä on hajallaan kuin Hujasen suolen sisältö eikä selkeitä linjoja ole olemassa, tai niitä ei ole suurille massoille tiedotettu. Todellista faktatietoa ei kaiketi vielä edes ole olemassa kovinkaanpaljon. Tämä tekee hoitotyön lähinnä luotaantyöntäväksi tavalliselle kalamiehelle, joka eiepätietoisuudessaan halua työntää lusikkaansa moiseen kalakeittoon. Kentän pirstaleisesta olemuksesta on kuitenkin erottunut yksi yhtenäinen piirre. Painotus kalastuskulttuurin muutoksen tarpeellisuudesta jota kaikki taimenen tulevaisuudesta huolehtijat toitottavat. Nykyistä kulttuuria ja asenteita pidetään yhtenä pahimmista esteistä taimenen hyvinvoinnille. Koomista kuitenkin on, ettei muutoksen suuntaa ole vielä kukaan ainakaan meidän kuullen selkeästi määritellyt.
Tämä teksti oli Vaelluskalan vuoksi 2005 tapahtuman tekstiä. Kirjoittaja Aki Happonen
http://www.vaikko.net/vaikko2005/vuoksi2004.html
https://wwf.fi/tiedotteet/2005/03/vaelluskalojen-kalastusrajoitukset-ovat-myos-kalastajien-etu/
Tämä Vaelluskalan Vuoksi oli Riistaveden Perhokalastajien järjestämä tapahtuma vuonna 2005. Seuramme on ollut ajan tasalla jo vuosia sitten. Tapahtumassa puhuttiin Palokinkosken voimalaitoksesta eli lähinnä sen poistamisesta. Muistaakseni hinta oli PKS voimalaitokselle n.5miljoonaa euroa, nyt puhutaan 15-20miljoonan hinnasta. Eli tuolla euromäärällä voisi ehkä purkaa. Nyt puhutaan hybridivoimalaitoksesta myös. Tervon Äyskoskenkin jutussa Savon Sanomissa oli sähkön tuotannosta eli vesivoimasta. Sahatavaraa Pietarin tarpeisiin https://www.pks.fi/pks/vesi-ja-tuulivoimaa/vesivoimalat/
Heinävedellä sijaitsevan Palokin kosken kuohujen voimaa on käytetty hyödyksi sahaustoimintaan ainakin jo 1700-luvulla.Kylän vilkkain elämä sijoittuu kuitenkin vasta 1800-luvulle, jolloin kylällä vaikutti yhtiö nimeltään Hackman&Co. Sillä oli omistuksessaan laajat maa-alueet ja suuren sahan syytämää puutavaraa vietiin erityisesti Pietarin seudulle. Venäjän vallankumous ja Suomen itsenäistyminen romahduttivat vientikaupan ja niin sahaustoiminta hiipui 1920-luvulla. Tuolta ajalta on jäljellä enää vain muutamia rakennuksia. Lintulan nunnaluostari muutti vuonna 1946 luovutetusta Karjalasta entiseen Hackmanin hoviin. Patoon koski Palokissa yhdistää Juojärven ja Kermajärven. Koskeen valmistui voimalaitos vuonna 1961 alun perin Outokummun kaivoksen energiatarpeiden varmistamiseksi, mutta myöhemmin se siirtyi Imatran Voima Oy:n omistukseen ja vuosituhannen vaihteessa uudeksi omistajaksi tuli Pohjois-Karjalan Sähkö Oy. Turpiini on perusrakenteeltaan pystyakselinen Kaplan. Voimalan turpiini ja generaattori ovat alkuperäiset, mutta niitä on modernisoitu myöhemmin automaation osalta. Turpiinin läpi voidaan maksimissaan juoksuttaa vettä 40 m3/s. Teksti ylläolevasta linkistä Vuosi 2023
Tuhansien järvien Suomessa vaelluskalakannat ovat suorastaan hävinneet. Järvilohi sekä meritaimen ovat uhanalaisia ja yhden askeleen päässä häviämässä luonnosta kokonaan. Sisävesien taimenet ainakin täällä pohjois-savossa ovat kadonneet kokonaan. Myös vaellukselle nousevia siikoja ei juuri liiku ja ovat erittäin uhanalaisia. Kalojen kuningas lohi hyppii luonnonvaraisena enää vain noin kymmenessä prosentissa niistä vesistöistä, joista sitä löytyi luonnontilassa. Usealla vaelluskalalajilla on omat piirteensä ja elinalueensa, mutta monet ongelmat ovat yhteisiä. Suurin syy ja ongelma on lisääntymisalueiden ja nousureittien tuhoutuminen. Vaellukselle lähtevät kalat voivat kulkea jopa tuhansia kilometrejä syönnösalueelle ja kutemispuroille. Mutta ne tarvitsevat virtaavaa vettä lisääntyäkseen. Jokien virtausta on muutettu ihmisen vuoksi, ei siis vaelluskalan vuoksi.
Paljon on puhuttu esim. alamitoista. Taimen 60cm ja samalla 60cm mitalla sai järvilohen ottaa. Nykyisin monessa kohteessa rasvaevällistä kalaa ei saa ottaa lainkaan. Eväleikattu alamitta 50cm. Alamitta, tämän kokoinen kala on juuri se taimen tai järvilohi, joka on geeneissään hyvä tuottamaan poikasia. Eli tällä alamitalla saadaan painetta kalastaa juuri niitä isoimpia kaloja. Miltei jokainen perhokalastaja tietää mihin perhoon se isoin taimen puraisee.
Viittaan Akin kirjoittamaan tekstiin, eli olemme siinä tilanteessa jossa vaan ei ole taimenta ja järvilohta. Mutta riistan osalta ei mene koskaan noin. Luin Metsästäjä-lehden kolumnin ja siellä ollaan huolissaan hirven suhteen. Maamme hirvikanta on puolittunut 2000-luvun alkuun verraten. Eli metsästäjät on huolissaan onko niitä hirvilupia tulevalle syksylle riittävästi? Mikä on riittävä määrä, seurojen väki ukkoutuu pikkuhiljaa. Pitääkö hirvimiehellä olla se yksi hirvi pakastimessa. Vai riittääkö vähempi kilomäärä. Itsekkin olin hirviporukassa ja metsästys oli silloin -80 luvulla toisenlaista kuin nykyään. Koiria ei ollut siihen aikaan monellakaan seuralla. Ajomiehiä tarvittiin ja metsästys oli mielekkäämpää kun ajoketju läheni passipaikkoja. Rutina ja ryske kuului. Hirvet liikkui ketjun edessä. Mutta nykyään on koiria ja kännykkä/gps tuo metsästäjälle tiedon missä koira liikkuu. Metsästys on siis siirretty nykyaikaan, onko se tuonut lisää metsästäjiä.
Metsäkauriskokeessa sekä hirvi- ja peurakokeessa käytetään maalikuviota, jossa osuma-alueen halkaisija on 23 senttimetriä, ja karhukokeessa maalikuviota, jonka osuma-alueen halkaisija on 17 senttimetriä.Kokeessa ammutaan paikallaan olevaan maalikuvioon neljä laukausta vapaavalintaisesta pysty-, istuma- tai polviasennosta 75 metrin etäisyydeltä. Aikaa neljän laukauksen ampumiseen on 90 sekuntia ensimmäisestä laukauksesta laskettuna. Ampuessa saa käyttää tukea, kunhan asetta ei lukita mekaanisesti alustaan. Samassa ampumakoetilaisuudessa ampuja saa yrittää koetta (kauris, hirvi tai karhu) enintään viisi kertaa. Eli aika huonolla ampumataidolla lupa myönnetään. Silti taitaa olla iso prosentti hylättyjä. Riittävä hirvikanta, olen kysynyt hirvien määrästä, että millainen riittävä määrä on? En saanut siihen koskaan vastausta. Mutta hirvenmetsästys jatkuu ja riistaa löytyy. Jos mennään sille tasolle, että hirvikanta vähenee ja alkaa olla seurojen vuokramailla kanta niin huono ettei lupia saada. Näille asioille tehdään aika äkkiä muutosta jos riistaa ei ole. Tällä hetkellä ollaan sitä mieltä että hakkuut on olleet metsälain vastaisia eikä täytä hyvän metsähoidon suositusta. Tuohon äskeiseen viitaten niin hirviä suojellaan myös metsälain mukana, jos maanomistaja harventaa metsää liian voimakkaalla kädellä..hirvi ei siellä viihdy. Myös männyn istuttaminen on vähentynyt koska taimikko on varsinkin talviaikaan hirvien aamiais,.lounas sekä päivällinen myös. Aukkoja on löytynyt keskeltä männikkö metsää. Eli tuhoja on aina ollut ja tulee olemaan. Sorkkaeläimet on siis suojeltu monella tavalla mutta miksi kalakantoja ei?